Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Mauno Koivisto ja Pentti Viita arvioivat aikaa… Kun suunnitelmallisuus oli radikaalia
Uutispäivä Demari 16.1.2012Yhteiskuntapoliittinen sosialidemokraattinen yhdistys perustettiin vuoden 1961 lopussa ”Suomen Fabian Societyksi”, jolla esikuvalla haluttiin muistaa Britannian Labourin aatevirittäjää. Yhdistyksellä oli valtakunnallinen tehtävä silloisena ”thinktankina” eli nykykielellä ajatushautomona ja se on yhä Helsingin Sosialidemokraattien suurimpia osastoja.
Ypsy:n idearikas rooli tulee hyvin esille Maunu Harmon toimittamasta 30-vuotiskirjasta. Vanha ja uusi aktiivikunta oli keskiviikkona koolla Helsingin Työväentalolla, jossa Seppo Heikki Salonen haastatteli kahta perustajajäsentä Mauno Koivistoa ja Pentti Viitaa.
50 vuotta sitten SDP ja ammattiyhdistysliike olivat hajalla. Eduskunnan työväenenemmistö ei näkynyt hallitusvallassa oman hajanaisuuden takia. Laajapohjainen Honka-liitto kaatui noottikriisin seurauksiin. Rafael Paasio uhrautui sos.dem. presidenttiehdokkaaksi, mutta Urho Kekkonen valittiin uudelle kaudelle.
Tieteenomaisessa hengessä
Joulukuun lopussa 1961 Koivistolle tutuksi käyneen taloustutkijoiden ryhmän sosialidemokraatit kokoontuivat Yhteiskuntapoliittisen sos.dem. yhdistyksen perustavaan kokoukseen. Ideointi oli jo tapahtunut Elannon Kluuvikadun kuppilassa. Mauno Koivisto, Pentti Viita ja alkoholitutkija Touko Markkanen muodostivat johtokolmikon. Jussi Linnamo oli neljäs rengas heti alussa.
Yhdistyksessä piti olla 10 jäsentä. Niinpä perustajia olivat Tellervo Koivisto ja yhdeksän miestä. Yliopistoväkeä ei silloin löytynyt enempää. 50-vuotisjuhlassa Tellervo Koivisto sanoi hauskasti olleensa ”äänetön yhtiömies” näiden miesten joukossa.
Puhetta johtanut Koivisto sanoi, että olisi tarpeen perustaa yhdistys, joka "loisi järjestyneet puitteet vaativalla tasolla käytävälle yhteiskuntapoliittiselle keskustelulle ja toiminnalle. Yhdistykselle tulisi olla ominaista sosialidemokratian periaatteisiin nojautuva, tieteenomaisessa hengessä tapahtuva käytännön ongelmien tarkastelu ja intohimoton suhtautuminen politiikan kysymyksiin”.
Pentti Viidasta tuli ensimmäinen puheenjohtaja.
Koivisto vetosi Tanneriin
Mauno Koivisto ei halunnut enää muistella Ypsy:n kirjelmöintejä puoluehallitukselle Sosialistisen Aikakauslehden linjasta; arvostelu suuntautui puoluesihteeri Kaarlo Pitsinkiin, joka oli päätoimittaja. Tärkeimpänä operaationa Koivisto piti puheenjohtaja Väinö Tannerin tapaamista.
– Sanoin Tannerille, ettei SDP:llä ole tulevaisuutta, ellei vasemmistopuolueiden kesken synny yhteisymmärrystä, myös hallituskysymyksessä. Tannerilla ei ollut tähän huomauttamista. Hän sanoi vain, että puolueen arvovallan pitää säilyä.
Koivisto kirjoitti ja puhui uuden suunnan puolesta, joka tuli mahdolliseksi seuraajan, Paasion puheenjohtaja-aikana.
– En osannut ajatella, millaisiin vaikeuksiin kommunistit joutuivat yhteistyössä, joka tähtäsi porvarillisen yhteiskunnan puutteiden parannuksiin.
– Tavoite oli saada aikaan suuri muutos vasemmiston sisäisessä yhteistyössä ja suhteessa itäiseen naapuriin. Keskusta sopeutui uuteen hallitusyhteistyöhön helpommin.
Suunnitelmallisuus mullisti Suomea
Ypsy-läiset toivat suunnitelmallisuuden ajatusta yhteiskuntaan ja talouteen, mikä oli Koiviston mukaan silloin radikaalia. Taloudellisen kasvun ajatus ei tullut niinkään Karl Marxin vaan John M. Keynesin modernien talousajatusten mukana. Reformististen muutosten kautta vähennetään epäkohtia yhteiskunnassa.
Marx oli oman ajan lapsi. ”Pääoma” on kirja siitä, mitä yhteiskunnallisia seurauksia taloudesta syntyy. Hän ei pystynyt ennustamaan tulevaa. Dialektiikkaan kuuluu jatkuvan muutoksen ja vastakohtien kehitys. ”Lopullisen yhteiskunnan” ennustaminen on epädialektista, Koivisto filosofoi.
Maatalouspolitiikan toisinajattelija
Pentti Viita väitteli vuonna 1959 maatalouden ja teollisuuden tuotantokustannushinnoista verrattuna kansainvälisen kaupan hintoihin vuosina 1953–58. Hän osoitti, että kotimaiset tuotantokustannukset ylittivät kansainvälisen hinnan 40 prosenttia. MTK pillastui tuloksista. Maatalouskomiteat silti vahvistivat, että laskentavertailu oli järkevä.
Siirtoväen asuttaminen oli tuonut liikaa asutustiloja. Maataloudesta piti vapauttaa työvoimaa, kun suuret ikäluokat tulivat koulusta työikään. – Voimakas teollistaminen oli ainoa tie nuorten työllistämiseksi, mutta se olisi voitu tehdä toisella tavalla, hän arvuutteli yleisöä.
Viita nosti esille kuluttajanäkökulman, hän tuli KK:n tutkijaksi ja sitten kauppa- ja teollisuusministeriön apulaisosastopäälliköksi. Sosialidemokraateilla oli 1960-luvun lopussa vain kaksi nimekästä maatalouspolitiikan julkista puhujaa, Hannes Tiainen ja Viita. Tiainen meni maatalousministeriöön ja lopetti debatin. Viita yritettiin ”ostaa” MTK:n palkkalistoille, mutta hän säilytti sanomisen vapautensa.
Pitkään eläkkeellä olleena Viita on julkaissut pienkustantajan kautta monia kirjoja; uusin kirja Talonpojan tarinasta on jo painossa.
Devalvaatio erotti kaksikon?
Salonen yritti saada molempia perustajajäseniä kommentoimaan yhdistysidean syntyä ja keskeisiä muista tekijöitä. Molemmat välttelivät toistensa kommentointia.
Taustalla saattaa olla pitkä erimielisyys talouspolitiikan linjoista, syksyn 1967 devalvaatiosta lähtien.
YPSY-veteraani Maunu Harmon mukaan Viita ei ole juuri käynyt kokouksissa 40 vuoteen, mutta on maksanut jäsenmaksunsa rivijäsenenä
Ypsy:n uusi puheenjohtaja Ulla Blomberg kukitti lopuksi ”kauneimman perustajana” Tellervo Koiviston.
Istuin salissa presidenttiparin takana ja kuulin myös jatkorepliikin hiljaisella äänellä. Koska se on niin herkkä, voinen kertoa, että Tellervo halasi hellästi miestään ja sanoi: – Me olemme kyllä ihan yhtä kauniita”…
Risto Kolanen
(Ilmestyi Uutispäivä Demarissa 16.1.2012 Päivyri-osastolla, hieman lyhennettynä. Seloste Mikko Majanderin juhlaesitelmästä ilmestyi lehdessä jo 13.1.2012)
