Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Mikko Majander: Suomi poliittinen maisema lähenee Pohjolaa Helsingin Presidenttipalat 2
Uutispäivä Demari 13.1.2012Yhteiskuntapoliittinen sos.dem. yhdistys perustettiin 50 vuotta sitten ”Suomen Fabian Societyksi”, SDP:n silloiseksi osastotasoiseksi ”thinktankiksi”, ajatushautomoksi Mauno Koiviston, Pentti Viidan, Touko Markkasen, Jussi Linnamon toimesta. Yhdistyksessä piti olla 10 jäsentä. Niinpä perustajia olivat Tellervo Koivisto ja yhdeksän miestä. Yliopistoväkeä ei silloin löytynyt enempää.
Keskiviikkoiltana Helsingin Työväentalon Victor Julius von Wright –Sali täyttyi presidentinvaalien loppusuoralla ääriään myöten n. 60 juhlijasta. Sali oli täynnä valtionhallinnon, oikeuslaitoksen, tieteen ja taideteiden korkeita nimiä.
Nina Castén, Vladimir Klimenko ja Kari Saarinen esittivät komeita tulkintoja Veijo Baltzarin sanoittamiin ja Jere Laukkasen säveltämiin lauluihin.
Sorsa-säätiön johtaja, SDP:n historiankirjoittaja Mikko Majander piti juhlapuheen ”SDP ja Eurooppa”. Hän korosti, että säätiö ei aio kaapata YPSY:n perinteistä roolia, joka tulee hyvin esille Maunu Harmon toimittamasta 30-vuotiskirjasta.
Majander käsitteli Suomen taloudellista länsi-integraatiota YPSY:n elinaikana ja SDP:n muuttunutta roolia siinä. – Sosialidemokraattisesta näkökulmasta oli vielä 1950- ja vielä 1960-luvulla suhteellisen ongelmatonta tukea vapaakauppajärjestelyitä ja niiden tuomia lisäsäikeitä länteen.
SDP kantoi ammattiyhdistysliikkeen integraatioratkaisujen taakse, niin 1970-luvun EEC-sopimuksessa kuin 1990-luvun EU-jäsenyydessä. Ruotsissa ja Norjassa integraatio oli vaikeampi ratkaisu. – SDP:stä tulikin EU-jäsenyyden myötä maan johtava europuolue, Majander arvioi.
Historiantutkija nosti esille, että aivan viime aikoina on ihmetelty, onko SDP muuttunut myös europoliittiselta linjaltaan, jos ei kielteisemmäksi niin ainakin aikaisempaa kriittisemmäksi:
– Näkisin, että muutosta on tapahtunut enemmän toimintaympäristössä ja asetelmissa kuin itse puolueessa.
Turvallisuus ei motivoi päätöksentekoa enää entiseen tapaan. – Tämä vaikuttaa hieman paradoksaalisesti siihen suuntaan, että Suomen poliittinen maisema lähenee Pohjolaa. Erityisesti SDP joutuu mutkattomammin samankaltaisten jakolinjojen eteen kuin sosialidemokraattiset toverinsa Skandinaviassa.
Mikko Majander huomauttaa, että Tukholmassa ja Kööpenhaminassa on oltu huomattavasti Helsinkiä skeptisempiä sen suhteen, missä määrin kansallista hyvinvointivaltiota kannattaa sovittaa Bryssel-vetoiseen systeemiin. Kansallisen populismin nousussakin on hänen mukaansa yhteneväisiä piireteitä.
Risto Kolanen
(Ilmestyi Uutispäivä Demarissa 13.1.2012 hieman lyhyempänä ilman juhlakuvausta. (Kirjoittaja tekee toimituksen kollektiivivinjetillä, muiden joukossa, lehdelle ”Presidenttipaloja” Helsingin vaalikentiltä)
