Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Arvo Salo 1991: Puolisensataa Paavoa
Risto Kolanen juonsi ja luki juhlarunon SDP:n puoluevaltuustossa 8.10.2011
Rakkaat toverit
Olen kuullut epävirallisen matkakertomuksia pohjoismaisten työväenpuolueiden ja ay-liittojen yhteiselimen Samakin kokouksista 1980-luvulla. Kööpenhaminassa ja muualla suoritetun asiallisen ohjelman jälkeen muut miehet saattoivat lähteä lähibaareihin, ehkä joskus harhautua jopa sivukujillekin.
Paavo Lipponen jäi miesporukasta aina hotellihuoneeseen lukemaan suosikkinsa Edith Södergranin rakkausrunoja ruotsiksi…
Siksi uskon tähän yhteiseen hengennostatushetkeen sopivan, jos luen äsken muistokirjoitusta varten löytämäni puolueen ja muun työväenliikkeen runoilijan, Arvo Salon keväällä 1991 kirjoittaman runon. Arvo oli Merikarvian lahja Suomelle, myös merkittävä helsinkiläinen kulttuuri- ja kunnallispoliitikko, kansanedustaja ja ministeri.
Salon runo on tehty Paavo Lipposen 50-vuotisjuhlia varten ja se ilmestyi seuraavan vuonna oman 60-vuotispäivän kunniaksi ilmestyneessä kokoelmassa ”Ystäville, yhteisöille. Runotervehdyksiä vuosilta 1982–1992” (TSL, Amanita 1992 s. 37–38).
Kuunnellessa kannattaa muistaa, että kirjoitushetkellä elettiin ratkaisevaa vaalikevättä 1991. Puolueet menivät eduskuntavaaliin ilman selkeitä EU-jäsenyyskantoja. Paavo Lipponen sanoi 50-vuotishaastattelussan Unto Hämäläiselle Helsingin Sanomissa Suomen EU-jäsenyydestä:
”Tässä asiassa minä vien, muut vikisevät”.
En ole runonlausuja, vaan toimittaja. Olen pari päivää hieman harjoitellut loppusoinnullisia riimejä. Yritän parhaani lukea runon, joka vaatii ajatuksen kanssa kuuntelua sekä Suomen ja runon kohteen historian tuntemusta.
Arvo Salon runo: Puolisensataa Paavoa
Yliveto
neliveto!
Juoppo ei!
Vaan vesipeto!
Muinoin
uima-seuroissansa,
nyt jo huima
Euroissansa!
Käsivarsin
ui ja pohkein,
puheenparsin
nyt jo rohkein.
Voitit pienet
vahvoin keuhkoihin:
viisain lienet
vaikket leuhkoin.
Ken ei pohjaa
tyhjää meluun,
voiman ohjaa
ajatteluun.
Ihailkaamme
edustajaa:
joka maamme
aukoo rajaa!
ÄsDeePeessä
kun sä aloit
silmät veessä
rauhaa valoit.
Väitti jonkin
tieto vissi:
”Hän Viet Konkin
vain on sissi!”
Jos se riittää
meidän pitää
jostain kiittää
jopa itää…
Valistuttiin.
Siitä asti
suhtauduttiin
vakavasti.
Kaudellesi
suunnitteluun
maltti pesi
sijaan peluun.
Mallit piirtyi
uuteen kuosiin
maa kun siirtyi
vaihdevuosiin.
Tyyli ajan
miestä muokkaa:
avustajan
ensi luokkaa
vaati heti
Koivistokin:
Paavon veti
omin nokin
ensi riviin,
pitkään tiehen
suuriin kiviin
varamiehen.
Kuka keksi?
Tuuma hautui:
Lipposeksi
osoittautui.
Useimpansa
varamanut
on jo kansa
unohtanut.
Paavo pysyy
vain se Ällä…
Mutta kysyy
järki hällä:
Mikä kätkö?
Manuvarat?
Lienevätkö
liian arat?
Liian vähän
lännen uuteen
on ne tähän
avoimuuteen.
Mikä avain
odottavain?
Yksi EGe!
Se sen tege!
Hylätyksi
tee se raja
toivoo yksi
kannattaja
Paavo Lipposelle
Yrjönpäivänä 1991
(Mietin hetken runon lopun ”EG”-nimikirjaimia, jotka tulevat Lipposen ja Salon oppimasta ja arvostamasta saksankielestä, ”Europäische Gemeinschaft” eli Euroopan yhteisö - tai yhteisöt silloin sanottiin. Englanniksi vakiintui ”European Union”, EU - tai silloin EEC, Euroopan talousyhteisö).
Tribuutti myös Arvo Salolle
Tämän tärkeän runon lukeminen puoluevaltuuston edessä on myös tribuutti, kunniaosoitukseni kesällä kuolleelle, Helsingin sosialidemokraattien puheenjohtaja (1979–82) Arvo Salolle, sanataiturille kulttuurin, lehdistön ja politiikan kentillä.
Hän lopetti Suomen ja EU:n rajan ylitystoiveeseen. Tässä eurokriisissä tarvitsemme monien rajojen ylittämistä, myös Euroopan, EU:n ja euron ajattelemista uudestaan, suuntaamista uudella tavalla.
Nyky-Euroopassa, EU:n huippukokouksissa näkyy heikosti poliittista johtajuutta. Merkel, Sarkozy, Cameron? Ei tunnu syntyvän…
Juuri kukaan ei vie, useimmat vain vikisevät. Suomessa oppositio vikisee.
Suomen presidentti voi olla mukana uuden suunnan näytössä, johtajuudessa.
Toivotan Paavo Lipposelle onnea ja menestystä matkalla Suomen seuraavaksi presidentiksi.
Tehdään se innolla yhdessä, hyvässä ja avoimessa kampanjassa!
”Kyllä se siitä” (Mauno Koivisto).
(Helsingin demareiden pj Risto Kolasen puhe SDP:n puoluevaltuustossa 8.10.2011. Valtuustossa innostuttiin pitämään useita, hyviä puheita, kun mursimme kaavan, että vain etukäteen ennalta pyydetyt puheet pidetään. Näin puoluedemokratia
