Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Kiihkeä koulukeskustelu kuumensi tunteita
Lauttasaari –lehti 29.9.2011
Valtuusto päätti 14.9.2011 äänestysten jälkeen yksityisten perusopetusta antavien nk. sopimuskoulujen uusista sopimusehdoista. Keskustelu salissa oli paikka paikoin kuin 1970-luvulta, jolloin Teiniliiton kokouksissa väiteltiin peruskouluun siirtymisestä ja ”korvaavista kouluista”, joiden perillisiä sopimuskoulut ovat.
Helsingin kaupungin ja yksityisten sopimuskoulujen yhteistyö juontaa juurensa jo vuodesta 1977. Helsingissä oli 1980-luvun lopulla vielä 23 lukiota, lakkautusten ja hallinnollisten yhdistämisten takia jäljellä on enää 12. Myös sopimuskouluja on siirtynyt koulumuutoksissa, mutta lievemmin.
Yksityisiä kouluja on 11 aluevastuuta toteuttavina lähikouluina, kuten Lauttasaaressa LYK; lisäksi kolmen yksityisen koulun oppilaaksiottoalue on koko kaupunki. Sopimuskoulut hoitavat noin kolmanneksen helsinkiläisten yläasteikäisten suomenkielisestä opetuksesta ja 40 prosenttia lukio-opetuksesta.
Esittelijät ohitettiin yli puoluerajojen
Valtuutetut olivat erimielisiä paitsi asioista, osin myös tosiasioista. Valmistelu oli pitkä ja molemmissa elimissä esittelijä ohitettiin. Pääasiassa sopimuskohdista oltiin yhtä mieltä, mutta oppilaaksiottoa koskevasta kohdasta äänestettiin joka vaiheessa.
Opetusviraston päällikkö Rauno Jarnila (kok-tausta) toi opetuslautakunnalle ja Sj Tuula Haatainen (sd) kaupunginhallitukselle esityksen, jonka mukaan kaupunki voisi enemmän ohjata kouluverkon kehitystä myös sopimuskoulujen osalta ja sitä kautta vähentää oppilaiden ja kaupunginosien välistä eriarvoisuutta:
– Nykyinen rahoituslainsäädäntö merkitsee siis, että kaupunki on velvollinen antamaan opetusta, joka on erityisvelvoitteiden vuoksi kalliimpaa kuin sopimuskoulujen antama, ja joutuu tekemään sen vähemmällä rahalla kuin sopimuskoulut, valtuuston esittelylistalla luki yhä.
Porvarienemmistön perustelut
Opetuslautakunnan puheenjohtaja Pia Pakarinen (kok) ihmetteli väitettä, jonka mukaan ”kaupungin korvaukset sopimuskouluille olisivat vuosittain ylisuuret”: – Kyse on aiemman vääristymän korjaamisesta, minkä lisäksi on muistutettava siitä, että yksityiset sopimuskoulut eivät voi tuottaa voittoa, vaan raha on pistettävä opetukseen. Ilman sopimuskouluja emme pystyisi nykyisellä koulumäärällä yläasteikäisiämme opettamaan.
– Oppilasmäärät ovat viime vuosina huvenneet. Oikea ratkaisu tyhjän koulun täyttämiseen ei ole se, että täytetään sitä estämällä oppilaiden pääsy johonkin toiseen kouluun, johon he haluaisivat mennä, ja saadaan lopputulokseksi entinen määrä kouluja puolityhjinä.
– Meidän pitäisi miettiä, miten annamme myös kaupungin kouluille mahdollisuuden profiloitua. Niin yksityiset sopimuskoulut kuin kaupungin koulutkin työskentelevät helsinkiläisten hyväksi, yritetään muistaa se keskustelussa, hän linjasi enemmistön kannan, joka sai kok, rkp, ps, kesk, kd. ja kaksi kolmasosaa vihreistä taakseen. Opettaja Päivi Lipponen (sd) äänesti tyhjää.
Koulujen sosiaalinen eriytyminen estettävä
Kaupunginhallituksen jäsen Osku Pajamäki (sd) johti oppositiota ja teki kaupunginhallituksessa vähemmistöön jääneen esittelijän mukaisen esityksen, jota hän perusteli sosiaalista eriytymistä ehkäiseväksi:
– Rahoituslainsäädäntö mahdollistaa, että yksityiset opetuksenjärjestäjät saavat korvauksia, jotka ylittävät niille aiheutuneet kustannukset. Kotikuntakorvausten tasoa on nostettu niin korkeaksi, että v. 2011 valtiolta tullut rahoitus ylittää 12 sopimuskoulussa sen rahoituksen, mitä ne saisivat, jos ne toimisivat kaupungin omina peruskouluina.
– Kotikuntakorvaukseen on näin ollen laskettu mukaan sellaisia korottavia tekijöitä, jotka eivät toteudu sopimuskouluissa joko ollenkaan tai ei ainakaan täysimääräisesti. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kaksikielinen hallinto, ruotsinkielisten tai vieraskielisten oppilaiden määrät sekä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä, hän linjasi vasemmistopuolueiden kannan, joka sai äänestyksessä yhden kolmasosan vihreistä ja liikunnanopettaja Johanna Sydänmaan (kok) taakseen.
Saarella aiemmin asunut Zahra Abdulla (vihr) muisteli lastensa koulua Lauttasaaressa. – Olimme ainoa pakolaistaustainen lapsiperhe, joka tarvitsi äidinkielen hallintaa. Minulle tarjottiin Oulunkylää, mutta lapseni ansaitsivat lähikoulun ja kävivät LYK:n koulua.
Hän kuului vihreiden vähemmistöön, joka äänesti Pajamäen esityksen mukaan.
Risto Kolanen
(Ilmestyi uutisselosteena kirjoittajan vakiopalstalla ”Kaupunginvaltuuston vaiheilta”, Lauttasaari –lehdessä 29.9.2011 hieman pidemmässä muodossa. Kainalojuttuna oli LYK:n rehtori Jorma Kreivin haastattelu paikallisesta näkökulmasta)
