Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Paavo Lipponen Työväenliikkeen kirjastossa: ”Sinipuna mainettaan parempi”
Uutispäivä Demari 19.9.2011Alueellinen tasapaino maassa oli hyvä. Työttömyys pysyi 1987–88 alhaalla ja valtion velka kurissa. Pohja kestää 90-luvun alun lama oli näin vahvempi sinipunakauden jälkeen.
Perjantai-iltana Työväenliikkeen kirjastossa Helsingin Sörnäisissä oli tavallista mielenkiintoisempi historiakirjan julkistustilaisuus. Matti Simolan Valtion Virkamiehet ry:n 55-vuotishistorian tiedotteessa jo kiinnitetään huomiota helsinkiläisen osaston värikkääseen jäsenkuntaan.
Joukkoon ovat kuuluneet mm. Aimo O. Anttila, Ilkka-Christian Björklund, Pentti Helo, Tellervo M. Koivisto, Niilo Koljonen, Pertti ”Lande” Lindfors, Veikko Litzen, Reino Paasilinna.
JHL:n nykyiseen jäsenosastoon kuuluu noin sata jäsentä, josta suurin osa on naisia ja arkistolaitoksen työntekijöitä. Matti Simolalla oli iso työ jo selvittää, mihin kaikkiin valtion palkansaajien järjestöihin ja kattojärjestöihin osasto on kuulunut.
Valtion virkasuhteisten työntekijöiden määrä on pudonnut neljännekseen siitä, mitä se oli 25 vuotta sitten. Uusliberalistiset hallinto-opit, virastojen liikelaitostamiset ja tehtävien siirto kunnille tai muille tahoille on vähentänyt dramaattisesti määrää.
Tulopoliittisia ongelmia
Osaston vanha jäsen Raimo Kantola arvioi mielenkiintoisesti valtion virkamiesten neuvotteluaseman muutoksia. Muistelmia tekevä SAK:n entinen kolmosjohtaja palasi 1990-luvun alun työmarkkinatilanteeseen. Laman ja idänkaupan romahtamisen lääkkeeksi olisi tarvittu vakaata valuuttaa ja taloushallintaa.
– Tavoite sortui vientiteollisuuden vaatimuksiin devalvaatiosta, johon eräät teollisuuden ammattiliitot yhtyivät vastoin SAK:n linjaa.
Presidentti Mauno Koivisto kiirehti ratkaisua uudenvuoden puheessa ja tuloratkaisu saatiin. Esko Ahon hallituskauden alussa 1991 lääkettä haettiin ”yhteiskuntasopimusta” tarjoamalla ja yrittämällä sisäistä devalvaatiota Kalevi Sorsan avustuksella. Linjariita päätyi markan devalvointiin marraskuussa 1991 ja kelluttamiseen myöhemmin.
Suljettu Suomi muuttui
VAL:n lehden päätoimittaja Reijo Wiman teki kärkkäitä pakinoita laman-ajasta ja myös sateenkaarihallituksen politiikasta.
Kaikki nämä muistelot saivat paikalle saapuneen osaston silloisen rivijäsenen Paavo Lipposen kommentoimaan spontaanisti vaikeita aikoja.
– Nyt on aikaa pohtia asioita enemmän, kun muistelmien kirjoittamiseen tulee pakollinen luova tauko.
Lipponen korosti sitä, kuinka suljettu yhteiskunta Suomi oli vielä 1980-luvulla. Idänkauppa ja maatalouden tuotanto- ja tukijärjestelmä ylläpiti sulkeutuneisuutta. Tämä täytyy hänen mielestään ymmärtää, kun pohdimme ”paradigman muutosta” eli uusliberalistisen talous- ja hallintoideologian tuloa haastamaan pohjoismaista hyvinvointimallia.
– Sinipunan kausi 1987–91 on mainettaan parempi. Alueellinen tasapaino maassa oli hyvä. Työttömyys pysyi 1987–88 alhaalla ja valtion velka kurissa, 10 % tasolla. Pohja kestää 90-luvun alun lama oli näin vahvempi sinipunakauden jälkeen.
Suomen oli päästävä Euroopan markkinoille idänkaupan romahtamisen jälkeen. – Ei lamasta olisi voitu toipua ilman riittävää pohjaa, jossa valtio pystyi ottamaan yksityistä velkaa piikkiinsä. Siitä, miten ja millaisten keinojen kautta kaikki tapahtui, on hyvä käydä kriittistä keskustelua.
”Minä vien, muut vikisevät”
Paavo Lipponen muistutti, että kansa erotti hänet eduskunnasta 1987, joten hän ei puhu omassa asiassaan. Lipponen arvioi maailman muutoksia Ulkopoliittisen instituutin johtajana. 50-vuotishaastattelussaan huhtikuulla 1991 Helsingin Sanomissa hän sanoi Suomen EU-jäsenyysasiassa: ”Tässä asiassa minä vien, muut vikisevät perässä.”
Lipponen ehti onnitella liittonsa puheenjohtaja Raimo Ranniston eläkkeelle eduskunnan puhemiehenä. Rannisto kiitti onnittelijaa sanoilla: – Sinä olit VAL:n suurin jäsenmaksun maksaja.
Risto Kolanen
(Uutisseloste ilmestyi kuvan kera Uutispäivä Demari 19.9.2011, väliotsikoita oli vähemmän)
