Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Eero Piimies, Sos.dem. Kilta: Muistosanat Arvo Salolle
Tunnustan heti alkuun, että Arvo Salosta on tässä vaiheessa vaikea kirjoittaa yhdistyksen jäsenkirjeeseen muunlaista muistokirjoitusta, kuin suunnilleen henkilökohtainen. Arvo Salolla oli kaikkiaan neljä toimivaa elämänaluetta (perhe-elämän lisäksi), jotka muuten olisi kaikki saatava mukaan: kulloinenkin päätoimi, kirjallinen tuotanto, poliittinen osallistuminen ja ihmissuhteet, kaikki tärkeät. Tähän mennessä nekrologian hoiti Demari (kesävauhdilla) ja Lasse Lehtinen aika mukavan yleiskatsauksen. Ja kun vilkaisee Googlea näkee, että koko media on jo mukana. Siksi tässä tulee raameihin lähinnä “miten minä muistan Arvo Salon”.Tapasimme ensi kerran osakuntalehtien yhteispalaverissa syksyllä 1957, hän satakuntalaisen ja minä tupsulakkisen mandaatilla. Siitä alkoi kehittyä kaveruus, ystävyys, johon sosialidemokraattisella mielellä on selvästi merkitys. Olimme ASY:n jäseniä ja sen johtiksessa; Ylioppilaslehdessä vuoden verran (hän päätoimittaja ja minä toimitussihteeri). Sos.dem.Kilta perustettiin syksyllä 1965 ylikasvaneita asyläisiä varten ja Arvo Salo tuli mukaan pienen odotusajan jälkeen. Hän oli jo silloin melkoinen julkkis, mutta Killan jäsenet toimivat tasa-arvoisuuden perustalta.
Olin ensimmäiset neljä vuosikymmentä Killan puheenjohtaja ja saatoin hiukan vaikuttaa Arvo Salon poliittisen elämän-
kaareen. Kannattaa mainita, että Arvo Salo oli muutaman vuoden Piirin puheenjohtaja. Sinä aikana mielestäni piirin kuva kunnallispolitiikassa sai selkeämmät piirteet ja sitämyöden asiallisemmat vaalitulokset. Vasuridemarit katosivat jonnekin eikä heitä ole kaivattu.
Arvo Salon kirjalliseen tuotantoon ei Killan jäsenyys juuri voinut vaikuttaa muuten, kuin että sellaisen poliittisen elämän tausta tuntuu turvallisemmalta, joka sisältää yhteenkuuluvuuden tunteen, aatteellisen ja arvomaailman hyväksyttävyyden ja ilmapiirin, jonka puitteissa älyllinen keskustelu vaikka koko maalimasta antaa lähteitä luovalle työlle.
Kun Arvo Salo kuoli toissa viikonloppuna oli sitä ensin vaikea sisäistää. Olimme yksityisestikin tavanneet laskemattoan määrän kertoja, nauttineet mökillä kesän lämmöstä, Byggalla oluen viileydestä, shakkilaudan äärellä virtuaalisesta maailmasta. Sitä joukkoa kavereita, jotka Juttiksessa melkein yhteen ääneen paransivat maailmaa, ei enää ole. Ei ole enää Arvo Saloa. Kaipaamme häntä.
Helsinki 24. heinäkuuta 2011
Eero Piimies
Teksti on tehty Helsingin Sd Killan jäsenkirjeeseen ja verkkosivulle
