| Maija Anttila: Kesän onnea |
|
|
|
Kolumni Kallio lehdessä 24.6.2010 Sanotaan, että suomalaiset ja etenkin helsinkiläiset heräävät henkiin kesällä. Kaupunkia ei entiseksi uskoisi. On iloista ilmettä ja rentoa meininkiä. Hyvä niin. Kyllä sitä muutamana kuukautena kannattaa nauttia valosta, lämmöstä ja vähistä vaatteista. Mutta kesän onnea voi vahvistaa muutamalla pikku muistamisella. Kaikista tärkeintä on positiivinen mieli. Asiat kannattaa yrittää ajatella parhain päin. Hyvä mieli tarttuu ja silloin kaikesta saa itsekin enemmän. Eli kuten vanha kansa sanoi ”iloista antajaa Luoja rakastaa” tai ”kun antaa, niin itsekin saa”. Näillä eväillä pärjää aika pitkälle. Toiseksi muistamme varmasti, miten ihanalta tuore, leikattu ruoho tuoksuu ja miten nautinnollista on levittäytyä nurmelle tai heinikkoon nauttimaan kesän tuoksuista ja vienosta kesätuulesta. Mutta kaikessa ihanuudessa piilee usein piikki pistävä – se on kyllä sadismia, mutta näin se usein on! Tämä piikki on punkki! Pieni ja viheliäinen kesäruohossa ja pusikossa vaanija. Se himoitsee lisääntyäkseen verta. Ihmisen iholle päästyään se pureutuu nahkaan ja ryhtyy vampyyriksi. Tällä imennällä voi olla uskomattomat seuraukset. Punkeista runsas neljännes kantaa borrelioosi bakteeria, joka voi aiheuttaa borrelioosi taudin, mikä on aika ikävä. Tauti voidaan hoitaa hyvin, jos sen syntyminen havaitaan ajoissa ja myöhemminkin, jos hyvin sattuu. Joten kunnon peitto pehvan alle nurmikolla. Puhun tässä asiassa kokemuksesta. Muutamia vuosia sitten ”punkki puri punikkia”, enkä sitä huomannut ennen kuin polvi oli paksuna. Siitä sitten muutaman vuoden viiveellä ja erilaisten väärien hoitokeinojen jälkeen löydettiin varsinainen polven turvotuksen ja nesteen keräyksen aiheuttaja – punkin purema. Rankan antibioottikuurin jälkeen taudin aiheuttajasta päästiin, mutta edelleenkin joudun käyttämään jatkuvaa lääkitystä, jotta polven tulehdus pysyisi kurissa. Nyt tilanne on hallinnassa, mutta että miten pienestä elukasta voikin tulla suuri riesa. Joidenkin kohdalla tilanne voi olla vielä hankalampi. Hermosoluihin päätyessään, borrelioosi tauti voi viedä vaikka rullatuolin käyttäjäksi. Neuvoni kaikille kesän viettäjille on ollut jo pitkään – punkkisyyni joka ilta ja kunnolliset punkkipihdit. Tällaiseen syyniin voi liittyä koomisiakin piirteitä. Tuttavapariskunnallani on kesämökki saaressa, missä punkit aivan vilisevät. Aamuisella puusee käynnilläkin yöpaidan pitkä helma jo kokoaa muutaman punkin iholle kävelemään, vaikka kuin varovainen olisi. No, tuttava pariskuntani kertoi, miten vaimo illalla nukkumaan mennessään tunsi, että jotakin erikoista on naisen arvokkaassa paikassa. Ei muuta kuin mies etsimään taskulamppua ja vaimo haaroja levittämään. Sieltä sitten häpyhuulen reunasta löytyi pullea punkki, joka ahnaasti imi verta. Mutta pariskunnan huumorin taju oli tallella. He kertoivat, miten he olivat keskenään nauraneet, jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt tämän punkin metsästysoperaation – mies taskulampun valossa naisen jalkovälissä! Olisi naapureilla ollut taivastelemista pariskunnan seksielämän monipuolisuudessa. Sellaista kesän onnea! Kesä on lemmen ja rakkauden aikaa. Siihen tautiin itse kullakin on omat lääkkeensä. Niissä ei kannata kovin paljon ulkopuolisten mestaroida. Mutta Suomenlinnan kesäteatteriin kannattaa mennä kokemaan satojen vuosien takaista totuutta – ”jokainen tunnistaa rakkauden ja miehen sankaruuden kaipuun”, Cyrano de Bergerac – suosittelen. Ihanaa kesää kaikille! Maija Anttila, sd kaupunginvaltuutettu www.maijaanttila.net |