Sosialidemokraateille tärkeää:
- Työ
- Oikeudenmukaisuus
- Heikoista huolehtiminen
- Rauha ja solidaarisuus
Onko Eurooppa jo pelastukoon ken pystyy tilanteessa?
Olemme syvässä kriisissä
Maailma ja Eurooppa on vuonna 2008 alkaneen anarkistisen finanssikapitalismin kriisin toisessa vaiheessa. Keinotekoisen tuotannosta irtautuneen rahan määrä on noussut valtavaksi. Pankit ja muut rahoitusalan yritykset ovat ilman riittävää säätelyä kasvaneet liian suureksi ja ovat kehittäneet liian riskipitoisia sijoitustuotteita, jotka toimivat niin kauan kuin oli vahvaa talouskasvua ja velalliset pystyivät maksamaan velkansa.
Yhteisen valuutan euroalueen synty talouden toimintakyvyltään erilaisten valtioiden kesken mahdollisti liian alhaisen korkotason kaikissa euromaissa. Välimeren maissa sekä yksityinen sektori että valtiot ajautuivat liian suuren velkaantumisen tielle. Euroalueen pelisääntöjen harvoja noudattajia oli Suomi, useimmat maat eivät velkaantumisen kansantuote osuuden ja julkistalouden alijäämän suuruuden rajoista piitanneet. Liian suuri velkataso on myös monien muiden kuin euroalueen kriisimaiden ongelma.
Eurooppa on ajautunut talouden, poliittisen demokratian ja pian ehkä kansalaisten turvallisuuden kriisiin. Eurokriisin selvittelyssä on tehty talouttaan vastuullisesti hoitaneiden valtioiden vastuita lisänneitä hätäratkaisuja ajan voittamiseksi. Kreikan, Portugalin ja Irlannin tukipaketeilla on kierrätetty tukea antaneiden valtioiden rahaa ylivelkaantuneiden valtioiden kautta pankeille. Tuloksia ei ole tullut, kriisi vain vaikeutuu ja poliittisten päätöksentekijöiden uskottavuus horjuu.
Ei esitetä hätätilassa tuulentupia
Hätäratkaisujen ohella on esitetty Euroopan Unionin perussopimusten tarkistamista talouskurin lisäämiseksi, valtioiden talousarvioiden tarkistamisia EU:n elimissä, EU:n yhteisvastuullisia valtionlainoja ja jopa liittovaltion kehittämisen tielle lähtöä. Ehdotukset talouspolitiikan valvonnasta uudella kriteereiltään kyseenalaisella hallitusten välisellä talousliitolla, liittovaltion rakentelusta, uusista vakaussopimuksista ja 27 maan perussopimuksen vuosia kestävästä tarkistuksesta eivät vallitsevaan vakaavaan tilanteeseen ehdi vaikuttaa ja ovat viihteellistä haihattelua. Aamulehdessä olleessa pääkirjoituksessa on osuvasti todettu, että jos palokunta on sammuttamassa suurpaloa ei silloin mietitä organisaation muutoksia tai kaluston kehittämistä.
On vihdoin ryhdyttävä talouskriisiin välittömästi vaikuttaviin toimiin ja lisäksi mietittävä tulevina vuosina toteutettavia toimia, joilla rahamarkkinoita ja velkaantumista tulevaisuudessa valvotaan ja hallitaan. Välittömästi on Euroopan Unionin jäsenmaiden arvioitava mitkä pankit on välttämätöntä pitää toimintakykyisenä, näille pankeille on niiden kotivaltioiden osoitettava riittävän suuri tuki nopeasti ja tuen vastikkeena on valtioiden saatava omistusta pankeista. Jos valtioille vielä tarvitaan tukea niin EU se on osoitettava kokeneimman valtioiden velkaongelmien selvittäjän kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kautta, valuuttarahastolle myös EU maat joutuvat luonnollisesti osoittamaan lisärahoitusta rahaston joutuessa lisäämään tukiaan.
Viimeisenä hätäratkaisuna voidaan joutua hyväksymään Euroopan keskuspankin EKP:n sääntöjen vastainen tilapäinen suora valtionlainojen osto. EKP:n vastuun kasvu lienee kuitenkin parempi ratkaisu kuin monimutkaisten demokraattista päätöksentekoa rapauttavien euroalueen vakauttamisvälineiden vastuiden laajentaminen. Vakauttamisvälineiden uskottavuus myös horjuu niiden takaajina olevien korkeimman luottoluokitusten maiden määrän todennäköisesti vähentyessä.
Tulevien kriisien välttämiseksi on Euroopan Unionilla oltava rahoitusmarkkinoiden terveysohjelma, jolla mm. pankkeja pilkotaan nykyistä pienemmiksi, talletus- ja sijoituspankit eriytetään, finanssivalvonnoille annettaan valtuuksia estää riskipitoisimpien sijoitustuotteiden käyttö ja veroparatiisit on kansainvälisillä sopimuksilla kielletään. Velkaantumisen vähentäminen ja julkistalouksien tasapaino on tietenkin välttämätön tavoite. Hätäisillä valtioiden ja niiden kansalaisten nälkäkuureilla talouskasvua ja valtiontalouksien tasapainoa ei kuitenkaan saavuteta.
Pelastetaanko Suomi vai Eurooppa ?
Jos pankkien kotivaltioiden rahoittamaa pelastusohjelmaa ja viimeisenä keinona EKP:n tosiasiallista setelirahoitusta käyttämällä ei saada pikaisesti käyntiin on meillä edessä Euroopassa valtavia demokratian perusteita järkyttäviä poliittisia jännitteitä, jotka saattavat monissa maissa johtaa vakaviin sisäisiin väkivaltaisuuksiin. Käynnissä oleva kehitys voi johtaa tilanteeseen, jossa joudumme Suomessa harkitsemaan vain huonojen vaihtoehtojen välillä sitä miten Suomi ja suomalaiset pelastetaan syntyvästä kurimuksesta. Toisen maailmansodan aikana jouduimme tällaiseen tilanteeseen. Sisukkaan kansan, hyvän johtamisen ja onnen avulla onnistuimme säilyttämään itsenäisen ja demokraattisen Suomen. SDP:n silloisella tärkeimmällä vaikuttajalla Väinö Tannerilla oli suuri ansio Suomen selviytymisessä.
Olemme vakavan kansainvälisen kriisin keskellä, josta selviytyminen edellyttää hyvää tilannearviota ja tehokkaasti vaikuttavien ratkaisujen tekoa. Sosialidemokraattien oltava aloitteellisia esittämällä toimintalinjaa, jolla Euroopan Unioni demokraattisten valtioiden liittona ja yhteisenä maailmanpolitiikan vaikuttajan pelastetaan. Sosialidemokratian periaatteiden mukaisesti meidän Euroopan pelastusohjelmamme kustannuksiin on rikkaiden ja pankkien omistajien osallistuttava suuremmalla osuudella kuin pieni- ja keskituloisten palkansaajien. Oikean Euroopan pelastusohjelman liikkeelle lähdön viimeiset ajat ovat käsillä tai muuten joudumme tilanteeseen jossa Mannerheim, Ryti ja Tanner olivat 1940-luvulla.
Jouko Sillanpää
Itäkeskuksen sosialidemokraattien puheenjohtaja
