Risto Kolanen: Vastaväite, HS pääkirjoitukseen
Helsingin Sanomat 5.5.2012

Lehden pääkirjoitus (30.4.) otsikoitiin: "Kokoomus saattaa maksaa valinnastaan kovan hinnan".

En ota tässä nyt kantaa poliittisiin jälkiarvioihin vaalin vaikutuksista.

Korjaan pääkirjoituksessa olevan asiavirheen, joka myös toistuvasti uutisoituu saman lehden kaupunkitoimituksen sivuilla. Sinne arvelen sen kumpuavan vihreistä lähteistä, koska tyyli ei ole puolueeton, vaan ikään kuin lehti olisi osapuoli apulaiskaupunginjohtajakilvassa Ritva Viljasen ja Tuija Braxin välillä.

Pääkirjoitus väittää, että demarit "pystyivät uusimaan tempun, jonka he ovat tehneet aiemminkin: sosialidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja luopuu virastaan kesken kautensa, ja paikalle pelataan toinen demari".

Helsingin Sosialidemokraattien piirihallitus nimesi 8.2.2012 kolmen henkilön valmisteluryhmän, ryhmäjohtaja Jorma Bergholm, piirin puheenjohtaja Risto Kolanen ja khs-ryhmän edustajana Tarja Kantola valmisteemaan asiaa, hakemaan hyviä ehdokkaita ja tunnustella heidän motiivejaan. Kolanen veti hakuryhmää.

Valtuustoryhmän ja piirihallituksen kuultavina oli saman kysymysteemakokonaisuuden osalta neljä hyvää ehdokasta:
Arto Bryggare, KTK, pääsihteeri, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja
Tapio Kosunen, FT, opetusministerin valtiosihteeri
Päivi Lipponen, FT, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Ritva Viljanen, OTK, VTM, sisäministeriön kansliapäällikkö

Helsingin sosialidemokraattien puoluekokousryhmä järjestäytyi 4.4. Työväentalolla. Kokous valitsi henkilöt ryhmän johtotehtäviin ja neuvottelu- ja valmisteluryhmän jäseniksi yksimielisesti.

Puheenjohtajana toimii Pentti Arajärvi ja varapuheenjohtajina (järjestyksessä) Sisko Seppä ja Matti Niemi. Ryhmän sihteereinä toimivat Carola Grönlund koko ajan (kokoukset/kutsut) sekä henkilöstömuutosten takia Jukka Paasikallio alkuvaiheessa, ryhmän jäsen Inari Juntumaa (asiakirjat) 14.4.–14.5. sekä uusi toiminnanjohtaja Hanna Isbom, kun hän tulee tehtävään 14.5. alkaen.

Helsingin Uutiset 24.-25.3.2012

Helsingin kaupunginhallitus pyysi arviota siitä, että kulttuuri- ja kirjastolautakunta, kaupunginmuseon johtokunta, kaupungin taidemuseon johtokunta ja kaupunginorkesterin johtokunta on esitetty yhdistettäväksi, kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen tekemän raportin pohjalta. Virastot ja niiden toiminnalliset yksiköt jäisivät sen sijaan ennalleen. Eli niiden samankaltaisia talous- ja hallintotoimintoja ei keskitetä.

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta päätti yksimielisesti 28.2. olla tukematta ajatusta kaupungin kulttuurielinten keskittämisestä. Taidemuseon johtokunta päätti jo 24.1. myös yksimielisesti esittää, että se jätettäisiin kulttuuritoimen uudelleenorganisoinnissa lautakuntien keskittämistoimenpiteen ulkopuolelle ainakin vuonna 2013 alkavaksi valtuustokaudeksi ja asiaan palattaisiin uuden valtuustokauden aikana, kun Helsingin taidemuseon tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavat päätökset on tehty.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta käsitteli asian 14.2. usean vastaesityksen ja äänestyksen jälkeen. Viraston pohjaesitystä miedonnettiin monelta osin. Kaupunginmuseon ja taidemuseon johtokunnan itsenäisenä jatkamista kokouksessa puolustivat vain kaksi demarijäsentä.

Muutosta perustellaan kulttuuripoliittisen ohjauksen lisäämisellä ja valtuustostrategioiden viemisellä hallintokuntiin nykyistä paremmin. Hyvää tavoitetta voi sinänsä kannattaa. Kaupunginvaltuusto käsitteli viime marraskuussa pidemmän ajan kulttuuristrategian. Päähuoleksemme jää kysymys. Kasvattaako päätettävien asioiden etäisyys ja monilukuisuus sellaista kehitystä, jossa laaja kulttuuri-, kirjasto- ja museolautakunta olisi vaarassa muuttua etäiseksi ”kumileimasimeksi”, joka enemmän siunaa viiden viraston ratkaisuja kuin ohjaa kunnallisen kulttuuripolitiikan kokonaisuutta, mikä on organisaatioselvityksen varsinainen tarkoitus?

Kun luottamushenkilöillä on jo nyt täysi tekeminen asiakokonaisuuksien hallitsemisessa, olisi uusi hallintoelin entistä enemmän virkamiesvalmistelun kahlehtima. Molempien museoiden johtokunnat ovat elimiä, joissa nk. hiljainen tieto kehittyy ajan myötä omalta erikoisalalta.

Kuntalaisten laaja osallistuminen ja vaikutuskanavien runsaus ovat periaatteita, joita samaan aikaan valmisteltu kaupungin demokratiaraportti myös korostaa. Kun Tasken organisaatioselvitys keskittyy luottamuselinten kokousten ja asioiden määrään, se hukkaa tärkeimmän: Kaupungin asioiden valmistelu saa suuren lisäpanoksen siitä, että on olemassa vapaaehtoisia ihmisiä, jotka paneutuvat kulttuurin asiakysymyksiin ja antavat oman maallikkopanoksensa, joka usein voi perustua myös syvään asiantuntemukseen kulttuurin erityisaloilta.

Kun toimivat virastokokonaisuudet itsessään nähdään sopiviksi, niin voidaan kysyä miksi sitten luottamusmiesorganisaatiota keskittämällä ohennettaisiin? Mikään taho ei ole viime vuosien kuluessa moittinut nykyistä luottamushenkilöjärjestelmää. Mielestämme hyvin toimivia järjestelmiä ei pitäisi lähteä ilman punnittuja perusteluita muuttamaan.

Kaupunginmuseo antaa mm. rakennussuojeluun liittyviä lausuntoja. Niissä sen kitkapinta on useimmiten kaupunkisuunnittelulautakunnan, ei muiden kulttuurielinten, suuntaan.

Taidemuseon kannalta esitetty aikataulu yhdistetystä kulttuurilautakunnasta sijoittuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Johtokunta toteuttaa kuntalaisten näkökulmasta viraston toiminnan valvontaa. Henkilöstön työhyvinvoinnin näkökulmasta liian monta yhtäaikaista muutosta lisää epävarmuuden tunteita. Johtokunta, joka voi keskittyä vain taidemuseon asioihin, pystyy perehtyneisyytensä pohjalta tukemaan virastoa ja ottamaan asioihin nopeasti kantaa, mitä nykyinen muutostilanne saattaa vaatia.

Risto Kolanen, kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen (sd)
Simo Laaksovirta, kaupunginmuseon johtokunnan pj (sd)
Kimmo Sarje, taidemuseon johtokunnan jäsen (sd)

(Kirjoitus ilmestyi Helsingin uutisten Areena-palstalla viikonvaihteessa 24.–25.3.2012. Inhimillisen virheen takia kolmanneksi allekirjoittajaksi tuli taidemuseosta jäsen Katja Niemi (sd). Hän ja kulttuurilautakunnan jäsen Jaana Alaja kommentoivat tekstiä. Tekovaiheessa sovittiin, että yksi jäsen per elin riittää. )